On surullista, kuinka ihmiset joskus hukkuvat totuuden ulottumattomiin ja alkavat pitää omaa todellisuuttaan totuutena. Kun todellisuuden ja totuuden eron oppii ymmärtämään, muuttuu käsitys ympäristöstä usein täysin. Totuus on se, jota ei voi muuttaa. Tietoisuus totuudesta muuttaa väistämättä maailmankuvaa.

Todellisuutemme muodostuu ajatuksistamme. Ajatukset eivät ole totta vaan ainoastaan havaintoja, kemiaa ja sähköimpulsseja. Luomme aistiemme kautta käsityksiä totuudesta. Käsitykset muodostuvat oppimamme tiedon ja aiempien kokemustemme kautta. Tulkitsemme asioita juuri sellaisten lasien läpi katsottuna, kuin millaiset lasit päähämme on asetettu. Lasit silmillemme ovat rakentaneet vanhempamme ja opettajamme, ja opettajiamme ovat kaikki kohtaamamme ihmiset ja asiat.

Sisäinen viisaus tai intuitio perustuu alitajuiseen – tai tietoiseen – totuuden ymmärtämiseen. Maailmankaikkeus on täydellinen ja ihminen vajavaisuudessaan vääristelee totuutta omien uskomustensa mukaiseksi. Uskomukset ohjaavat meitä valinnoissamme ja käytöksessämme. Lopulta uskomukset ovat kaikki mitä meillä on ja pidämme niitä totuuksina.

Todellisuus ympärillämme muuttuu kulloisenkin elämäntilanteen mukaiseksi. Kotiäitien todellisuutta ovat lasten leikit ja vaipparalli, bisnesmiehille strategioiden hiominen ja rahan takominen on arkea. Mitä ajattelet, sitä ympärilläsi näet ja vice versa. Kun muutat jotakin ympäristössäsi, muuttuu myös ajattelusi ja päinvastoin. Muutos on väistämätön tosiasia, kuten kuolema. Jokainen meistä kohtaa näistä molemmat. Se, kumpi tulee ensin, on itsestä kiinni ja joskus tarvitsemme ulkopuolisen tukea muutoksen tiellä.

Surullistakin surullisempaa on huomata, kuinka sokeasti ihminen joskus uskoo muiden luoman todellisuuden todeksi.

Kommentoi

Kommenttia